Suomen lääkehuollon huoltovarmuus perustuu maankattavaan, yrittäjävetoiseen apteekkiverkostoon. Apteekit turvaavat lääkkeiden saavutettavuuden niin arjessa kuin häiriö‑ ja poikkeusoloissa. 

Huoltovarmuus edellyttää, että apteekeilla on riittävät taloudelliset ja toiminnalliset valmiudet ylläpitää varastoja, henkilöstöä ja toimintakykyä koko maassa. Ilman elinkelpoista apteekkiverkostoa avohoidon lääkehuolto on haavoittuva, minkä vuoksi apteekkijärjestelmän toimintaedellytysten turvaaminen on keskeinen osa kansallista kokonaisturvallisuutta ja kriisinkestävyyttä. 

Lääkkeen toimitusmaksu on apteekin lakisääteisen perustehtävän rahoituksen keskeinen osa, mutta sen taso ei ole noussut vuoden 2014 jälkeen. Apteekkien kulut, kuten palkat, vuokrat ja tietojärjestelmät, ovat kasvaneet inflaation myötä samalla, kun toimitusmaksu on pysynyt ennallaan. 

Inflaatiotarkistus on välttämätön, jotta lääkkeiden turvallinen toimittaminen ja asiantunteva lääkeneuvonta voidaan turvata koko maassa. Ilman kustannuskehitystä huomioivaa rahoitusta apteekkien taloudellinen kestävyys heikkenee ja palvelujen saatavuus vaarantuu erityisesti pienillä paikkakunnilla. 

Nykyinen sääntely siirtää kalliiden, noutamatta jääneiden lääkkeiden taloudellisen riskin kokonaan apteekeille, vaikka tilanne ei ole niiden hallittavissa. Tämä sitoo merkittävästi apteekkien pääomaa ja lisää taloudellista epävarmuutta ilman hyötyä potilaalle tai yhteiskunnalle. 

Mahdollisuus palauttaa noutamatta jääneet kalliit lääkkeet tukkuun vähentäisi hävikkiä, parantaisi lääkkeiden saatavuutta ja vahvistaisi apteekkien taloudellista kestävyyttä erityisesti harvoin käytettävien ja arvokkaiden lääkkeiden osalta. 

Sivuapteekit ja palvelupisteet ovat monilla haja‑asutusalueilla ja pienillä paikkakunnilla keskeinen tapa turvata lääkepalvelujen saatavuus. Nykyinen sääntely on kuitenkin jäykkää eikä huomioi riittävästi paikallisia olosuhteita tai väestöpohjan muutoksia. 

Lisäämällä apteekkarin harkintavaltaa sivuapteekkien perustamisessa ja lakkauttamisessa voidaan turvata palveluiden saatavuus nykyistä joustavammin ja kustannustehokkaammin sekä ehkäistä apteekkiverkon hallitsematonta rapautumista. 

Kanta‑lääkityslista on keskeinen potilasturvallisuutta ja hoidon jatkuvuutta parantava uudistus, mutta sen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää lääkitystietojen systemaattista läpikäyntiä, korjaamista ja jatkuvaa ylläpitoa. 

Tämä työ vaatii merkittävästi farmaseuttista osaamista ja aikaa. Apteekeilla olisi luonteva rooli tässä kokonaisuudessa, mutta niiden osaamisen hyödyntäminen edellyttää riittävää rahoitusta. Ilman rahoitusta uudistuksen vaikuttava toimeenpano ja sen hyödyt koko terveydenhuollolle jäävät saavuttamatta. 

Kansallisen rokotusohjelman tavoitteena on suojata erityisesti riskiryhmiä vakavilta ja jopa hengenvaarallisilta tartuntataudeilta. Rokotusten hyvä kattavuus ehkäisee sairastumisia, vähentää terveydenhuollon kuormitusta ja säästää kustannuksia. 

Kansainväliset kokemukset osoittavat, että rokotuskattavuus paranee, kun rokotuksen voi saada helposti omasta lähiapteekista. Apteekkien roolia rokotuksissa tulisi vahvistaa mahdollistamalla rokotusten antaminen osana kansallista rokotusohjelmaa joko hyvinvointialueiden rahoituksella tai sallimalla pistosmaksu tilanteissa, joissa rokote on maksuton. 

Monia lääkkeitä annostellaan injektiona, mikä edellyttää osalla potilaista erillistä käyntiä terveydenhuollossa pelkän lääkkeen noutamisen lisäksi. Tämä lisää tarpeettomasti hoitopolun vaiheita, kuormittaa terveydenhuoltoa ja hidastaa hoidon aloitusta. 

Sallimalla lääkeinjektioiden antaminen koulutetuille farmasian ammattilaisille apteekeissa voidaan sujuvoittaa hoitoa merkittävästi. 

Väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa tarvitaan uusia tapoja turvata sujuva hoitoon pääsy. Monia lieviä vaivoja voidaan hoitaa turvallisesti apteekissa farmasian ammattilaisten ohjauksella, ja kroonisten sairauksien seurantaa voidaan tukea lähellä ihmistä ilman erillistä lääkärikäyntiä. 

Kansainväliset mallit, kuten Britannian Pharmacy First, osoittavat, että apteekkien vahvempi rooli osana hoitoketjua parantaa palvelujen saatavuutta ja vapauttaa terveydenhuollon resursseja vaativampiin tehtäviin. 

Osa nykyisistä reseptilääkkeistä voisi soveltua turvallisesti käytettäväksi ilman reseptiä, kun niiden käyttöön liitetään farmasian ammattilaisen antama lisäneuvonta. Tällöin lääke ei ole vapaasti hyllyssä, vaan se annetaan asiakkaalle apteekissa tehtävän arvion ja ohjauksen perusteella. 

Suomessa on jo toimivia esimerkkejä tällaisista hoitopoluista, kuten jälkiehkäisy. Laajentamalla tätä mallia harkitusti voidaan nopeuttaa hoitoon pääsyä, vähentää lääkärikäyntejä ja varmistaa lääkitysturvallisuus. 

Reseptien uusiminen on monille pitkäaikaissairaille toistuva ja rutiininomainen prosessi, joka kuormittaa tarpeettomasti terveydenhuoltoa. Tietyissä selkeästi määritellyissä tilanteissa, kuten vakiintuneessa ja seurannassa olevassa lääkityksessä, reseptin uusiminen voitaisiin mahdollistaa koulutetuille farmasian ammattilaisille apteekissa yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa. 

Tämä parantaisi hoidon jatkuvuutta, lääkitysturvallisuutta ja potilaiden arkea, samalla kun terveydenhuollon resursseja vapautuisi vaativampiin tehtäviin.