Apteekkien talous

Lääketaksa on valtioneuvoston päättämä kaava, jolla reseptilääkkeen hinta ja itsehoitolääkkeen enimmäishinta lasketaan tukkuhinnasta. Tukkuhinta on kaikille apteekeille sama, jonka vuoksi reseptilääkkeet ovat kaikissa apteekeissa ja verkkoapteekeissa samat. Hinta voi muuttua kahden viikon välein. Itsehoitolääkkeiden hinnat voivat vaihdella apteekeittain, sillä lääketaksa määrää vain enimmäishinnan. Lääkkeen hinta muodostuu tukkuhinnasta, apteekin katteesta, apteekkiverosta ja arvonlisäverosta (14 %). Lääketaksa on degressiivinen eli mitä kalliimpi lääke, sitä pienempi kateprosentti.

Apteekkivero on lääkemyynnistä perittävä vero, jolla pienennetään eri kokoisten apteekkien tuloeroja. Se tuottaa valtiolle yli 200 miljoonaa euroa vuodessa. Vero lasketaan lääkemyynnin liikevaihdon perusteella ja se on progressiivinen.

Kaikkein pienimmät apteekit eivät maksa apteekkiveroa lainkaan, suurimmat maksavat apteekkiveroa yli 10 prosenttia lääkemyynnistään.

Apteekkivero johtaa siihen, että samasta lääkkeestä pieni apteekki saa vähän suuremman katteen kuin iso apteekki.

Lääkkeen hinta koostuu lääketehtaan ja -tukun osuudesta, apteekin katteesta ja veroista (alv ja apteekkivero).  

Apteekin osuus lääkkeen hinnasta on keskimäärin 18 %. Lääketehtaan ja -tukun osuus on 66 %. 16 % hinnasta menee valtiolle arvonlisä- ja apteekkiveroina.

Lääkkeiden tukkuhinnat ovat kaikille apteekeille samat, eikä lääketehdas tai -tukku voi antaa apteekille alennusta.  

Uudet lääkkeet ovat lähes poikkeuksetta kalliita, sillä lääkkeen kehittäminen kaikkine tutkimusvaiheineen kestää vuosia. Hinta halpenee usein tuntuvasti, kun lääkkeen patentti umpeutuu ja rinnakkaislääkkeet tulevat markkinoille. Lääkkeen kalleus ei johdu apteekista, sillä tukkuhinnaltaan yli 1 500 euroa maksavissa lääkkeissä apteekin kate on vakio, 183,92 euroa. Tämäkään kate ei jää kokonaan apteekille, vaan apteekkivero leikkaa siitä osan. Sitä enemmän, mitä suurempi apteekki on kyseessä.

Lääkkeiden apteekkivaihdossa eli lääkevaihdossa apteekki vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen vastaavaan, mutta halvempaan rinnakkaislääkkeeseen, joka on hoidollisesti samanarvoinen ja yhtä laadukas ja turvallinen kuin lääkärin määräämä lääke. Asiakas voi halutessaan kieltäytyä vaihdosta ja lääkäri kieltää vaihdon lääketieteellisin tai hoidollisin perustein. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus ylläpitää luetteloa keskenään vaihtokelpoisista lääkkeistä.

Vaihdolla säästetään sekä asiakkaan että yhteiskunnan lääkemenoja hoidon laadusta tinkimättä. 

Tulot tulevat pääosin lääkemyynnistä, joka muodostaa keskimäärin yli 90 % apteekin kokonaismyynnistä. Apteekin lääkemyynti tehdään apteekin johtajan eli apteekkarin omistaman yrityksen kautta. Apteekin yritysmuoto on toiminimi, jonka vuoksi verotuksessa apteekki ja apteekkari verotetaan yhdessä. Tämän takia apteekkarin tulot näyttävät suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat.

Osa apteekkareista saa tuloja myös apteekin yhteydessä toimivasta osakeyhtiöstään, jonka kautta myydään muut tuotteet kuin lääkkeet. Osakeyhtiö on noin 40 prosentilla apteekkareista. 

Apteekin suurin menoerä on lääke- ja muut tuoteostot. Toiseksi suurin on palkat sivukuluineen. Rahaa menee myös vuokriin ja liiketoiminnan muihin kuluihin, kuten tietotekniikkaan, koneisiin, laitteisiin, kalusteisiin ja hallintoon.